|
Halcón Kurjenmiekka - Menneisyyteensä katkeroima
Yleistiedot
Nimi » Halcón Kurjenmiekka
Kutsutaan » Etu- tai kokonimellään, Harpyija, läheisimmille Halko, Kurki tms. lempinimillä
Nimestä » Halcón on espanjaa ja tarkoittaa haukkaa. Kurjenmiekka on kasvi/kukka
Skp » Narttu
Ikä » Ihmisissä jo 30 ikään päässyt
Laji » Koirasusi, emo koira, isä susi
Lauma » Djala
Lahkolainen? » Ei
Pelaaja » Ziharn (ziharn_[at]hotmail[dot]com)
Pelipaikka » Andriaana
Syvemmin hahmosta
Klikaa kuva suuremmaksi
ULKOISESTI »
Rakenteeltaan Halcón on hyvin lihaksikas ja sinällään varsin massava nartuksi. Lihava hän ei ole, mutta kävisi uroksesta, jos nopeasti katsoisi. Hänen ulkomuodossaan on viitteitä koiran verestä, hänellä on nimittäin luppakorvat ja kippurahäntä, eikä hän ole niin suuri kuin susi. Kuitenkin muu rakenne, muistuttaa suden lihaksikasta muotoa. Halcónilla on harjas, joka peittää yleensä toisen silmän, tarkemmin sanoen vasemman silmän. Harjas jatkuu niskasta jonkin matkaa irokeesimaisena. Nartun käpälät ovat varsin suuret ja jykevät, ja jos narttu tahtoo pysyä paikoillaan, sen hän myös tekee, eikä varmasti ole montaa, joka häntä voisi siitä sitten siirtää.
Turkki on hyvin pehmoista ja paksua, mutta silti kesäisin ihmeen ilmavaa. Eli hän pärjää hyvin minkälaisessa maastossa tahansa, vaikka tuo onkin tottunut elämään lähinnä viimeissä ja varjoisissa paikoissa, silti tuo pärjää myös aurinkoisilla ja lämpöisillä alueilla. Halcónin karva on rinnasta pidempää ja paksumpaa, joten tuon rintakehään on vaikea saada haavoja, mutta takaruumiissa on sitten lyhyempää karvaa.
Värejä nartun turkilta ei löydy kovinkaan montaa - mustaa, valkoista ja parin erisävyistä ruskeaa. Hänen kasvoillaan on mustia kuvioita, korvat ovat kokomustat, kaulassa, rinnassa ja vatsassa on mustaa, sekä kaikissa jaloissa. Etujaloissa mustat juovat lähtevät kahdesta sisemmästä varpaasta ja yhtyvät sitten vatsan mustan kanssa. Takajalat ovat molemmat lapaan asti mustat. Etulavoissa on mustat kuviot, jotka jatkuvat kylkiinkin asti. Hännän ruskeaa reunustaa musta. Harjaksessa on niskan osassa ruskeita ja valkeita raitoja, mutta harjas on korvien jälkeen lähes kokoruskea. Etujaloissa on ruskeat sukat, jotka lähtevät uloimmista varpaista.
Halkon silmät ovat väriltään tummahkonlilat ja muodoltaan ehkä hieman vinohkot. Katse on yleensä hyvin pistävä ja haastava, ehkä jopa hieman aliarvioiva, eikä niistä yleensä saa luettuea muita tunteita, ellei Kurki niin itse päätä.
Härpäkkeitäkin Halcónilla on jonkin verran - naamari kasvoilla, joka on kaasunaamarin ja kasvosuojan yhdistelmä, joka on kiinni soljella nartun takaraivon takana. Halko saa naamarin tarvittaessa kaulalle roikkumaan tai kokonaan pois. Etutassuihin kiinnitetyt suojukset/aseet, joiden sivuista lähtee rautapiikki. Suojukset ovat kokonaan rautaa. Kurjenmiekalla on päällään valjaat, joissa tuo kantaa kusarigamaansa. Takajalat ovat suurelta osaltaan siteiden peitossa.
SISÄISESTI »
Halcón on perusluonteeltaan hiljainen ja etäinen. Hän ei yleensä kerro paljoakaan itsestään, mutta on kyllä vaatimassa tietoja toisesta. Tuo ei luota kehenkään muuhun kuin itseensä, eikä hänen luottamustaan ole yleensäkään helppo ansaita. Narttu ei välitä pätkän vertaan toisten tunteista, joten hänelle on varsin huono purkaa sydäntään, kun tuota ei kiinnosta pätkän vertaa. Kurjenmiekka ei paljasta nimeään mielellään, mutta oman laumansa jäsenille, tuo kyllä esittelee itsensä mieluummin kuin muille. Muille taas.. noh, hän on kylmä ja sitä rataa, eikä oikein yleisestikään viihdy kovin monen henkilön seurassa.
Vaikka Halko onkin kylmä ja hiljainen, ei tuolta silti puutu tiettyä sähäkkyyttä. Narttu on erittäin tulisieluinen, eikä jätä loukkauksia omaan arvoonsa, vaan yleensä kostaa ne saman tien, kun ne on lausuttu. Hän ei siedä laisinkaan loukkauksia itseään kohtaan ja osaa haukkujille vastata samalla mitalla. Vaikka muuten narttu ei kiroaisikaan, niin suututettuna hän kiroaa kuin vanha merirosvo ja heiluttaa asettaan kahta tarkemmin kuin muulloin.
On varmaan ulkonäön puolesta sanomattakin selvää, että Halcón melkoinen taistelijasielu, eikä ole eläessään kieltäytynyt taistelusta. Häviöitäkin on hänen kohdalleen tullut melkoisen vähän, siitä voikin päätellä, että hän on varsin taitava taistelijan"ammatissaan". Hän liikkuu taistellessaan aina suunnitelmiensa mukaan ja aluksi tuo yleensä pysyttelee hieman kauempana, tarkkaillen ja analysoiden toisen liikkeitä, kunnes tuo sitten käy toisen liikkeitä hieman ennakoiden hyökkäykseen, jolloin tuo voi olla varsin vaarallinenkin vastustaja. Ei siis kannata koskaan aliarvioida häntä narttuna, sillä se voisi olla viimeinen tekosi ja juuri sitä Kurjenmiekka vihaa yhtenä suurimpana asiana koko maailmassa.
Tottuneena tappamiseen Kurjenmiekkaa voisi kuvata jääsydämiseksi murhaajaksi, jolla ei ole tunteita lainkaan, mikä on osittain totta, sillä tuo voi tappaa jonkun käskystä toisen ilman ilmeen värähtämistäkään ja jättää toisen vaikka henkihieveriin makaamaan maahan ja kuolemaan tai häpäistä toisen ruumiin, esimerkiksi ripustamalla toisen kurkustaan oksalle roikkumaan. Kuitenkin, yleensä Harpyija etsii "palkkaajansa" käsiinsä ja vaatia takaisinmaksua, vastapalvelusta, joka riippuu täysin siitä, minkälaisella päällä narttu sillä hetkellä sattuu olemaan. Joskus tuo jopa jättää vastapalvelukset sikseen ja jatkaa seuraavaan kohteeseen.
Halko myös kulkee maiden ja mantujen halki etsimässä itsensä vertaista vastustajaa ja odottaa innolla sitä päivää, jolloin joku saa hänet tapettua. Hän vihaa erityisesti niitä heikkoja ja hyödyttömiä olentoja, joista ei hänelle ole laisinkaan vastusta, samoin hän vihaa sitä, kuinka joku saattaisi antaa tunteidensa vaikuttaa taisteluun, oli kyseessä kuka tahansa, vaikka oma veli. Hän ei myöskään välitä onko vastassa uros vai narttu, kunhan toinen pitää tunteensa sivussa ottelusta.
Hmm... Seuraavaksi pääsemme kai niihin asioihin joista Halko pitää. Voi kyllä, niitäkin löytyy pari, muttei kyllä kovin montaa. Erityisesti hän pitää pimeästä ja sateesta, siis ei sellaisesta pienestä tihkusateesta, vaan oikein kunnon ukkosesta, salamoineen kaikkineen. Narttu tykkää valvoa selkeinä öinä ja katsella tähtitaivasta, sillä hän jopa rakastaa sitä enemmän kuin mitään muuta - se kun on aina joka paikassa samanlainen. Jos tosissaan tahtoo ystävystyä Halcónin kanssa, niin se kannattaa tehdä juuri tähtiyönä.
Kurjenmiekka pitää myös toisten komentamisesta ja käskyttämisestä ja onko se mikään ihme, kun sattui ennen vanhassa laumassaan olemaan yksi lauman johtohenkilöistä. Tuo on kuitenkin omaksunut asemansa siellä missä on Djalan laumassa ja kunnioittaa jonkin verran nykyistä alfaansa.
Ja mitä Halko mahtaakaan vihata? Noh, jos edellä mainittuja asioita ei lasketa lukuun, ärtyy narttu iloisten pentujen seurassa hyvin helposti. Yleensäkin tuo inhoaa pentuja, tai siis nykyisin, ennen hän rakasti leikkimistä noiden kanssa ja piti oikein hyvää huolta laumansa nuorimmaisista, mutta menneisyyden tapahtumat muuttivat lämminsydämmisen nartun suhtautumistapaa.
Toinen asia mistä hän välittää erittäin vähän, ovat urokset. Hän ottaa nuo vain hyvinä vastustajina, jos sellaisinakaan. Hän vähät välittää noista kumppaninaan, pikemminkin taistelutoverina, jonka kanssa tuo voisi käydä sotaan vihollista vastaan, mutta elämänkumppanina? Ehei, ei Halcónista ole ollut rakastamaan ketään moniin vuosiin.
MENNYT AIKA »
Ulvonta täytti viileän yöilman, kun tuore isä ulvoi iloaan keskiyön täysikuulle. Pauhu herätti jokaisen lauman jäsenen, jotka olivat totta kai aluksi hämillään öisestä herätyksestä, kunnes yksi toisensa perään ymmärsi ulvonnan syyn - neuvonantajan pennut olivat viimeinkin syntyneet! Ja niin yksi toisensa perään ulvoi onnentoivotuksensa tähtitaivaalle ja suurelle täysikuulle, jonka jälkeen jokainen korkea-arvoinen lauman jäsen aloitti matkansa lauman uusimpien jäsenten pesäkoloa.
Pentujen vikinä täytti pikkuisen kolon, jonka kätköissä makasi onnensa kukkuloilla leveästi hymyilevä narttu, joka loi katseensa pieniin keriin vatsansa luona. Tuo nuoli par'aikaa erästä pennuista puhtaaksi, sitä jonka turkki muistutti yönmustaa ja jonka harjastupsu alkoi muistuttamaan kirkkainta punaista. Kolme urosta ja kaksi narttua, siinä tulos, josta lauman neuvonantaja saattoi olla ylpeä. Ylpeä isä kurkisteli sisään pesään, kun käänsi viimein päänsä tulijoiden suuntaan, etunenässään itse kunnianarvoisa alfa. Häntä seurasi sotapäällikkö, sekä kaksi kersanttia, jotka astelivat kuonot viistosti taivasta kohden sojottaen ja ilmeettöminä, kalveten keveästi sille leveälle hymylle, joka levisi vanhan alfan suupielillä. Neuvonantaja, nimeltänsä Aetós, virnisti leveästi johtajalleen, kumarsi niin syvään kuin saattoi ja ilmoitti sitten innokaasti koko joukolle, että pentuja oli viisi kappaletta ja kaikki terveitä. Tämän ilmoituksen jälkeen myös sotapäällikön suupielille kohosi hymynpoikanen, kun taas kersanttien suupielet vain nykivät vaisusti, kun nuo tuijottivat molemmat pistävästi ylempiarvoistaan ja mulkoilivat aina välillä pahoin katsein pesäkolon suuta. Alfa onnitteli tuoretta isää ja lähti sitten paikalta takaisin nukkumaan, jättäen Aetósin juhlimaan puolisonsa kanssa pentujen syntymää.
--
"HALCÓN!" Ääni oli kirkas ja kantoi kauas, kuin kellojen äänet. Narttupentu kohotti päänsä pusikkojen lomasta, kääntäen katseensa äänen suuntaan ja loikkasi samantien ylös ja lähti kirmaamaan nopeutuvaa vauhtia kohti pesää. Sieltä pikkuinen löysi äitinsä, joka katseli tasangon suuntaan, harjaspään astellessa äänettömin askelin metsän suunnalta.
"Mitä nyt?" Halcón kysyi, näyttäen hieman pöyristyneeltä ja kallisti päätään kysyvästi, seisahtuen muutaman metrin päähän äidistään. Epizóksi nimetty narttu käänsi nopeasti päänsä hennon äänen suuntaan ja hymyili sitten jälleen hellää ja rakastavaa hymyään, ottaen pari askelta tyttärensä suuntaan ja pörrötti tassullaan pikkuisen otsaharjasta.
"Isäsi etsi sinua. Hän lähti juuri äsken, olisikohan mennyt harjoitusalueen suuntaan..." vanhempi narttu sanoi ja kuulosti lauseen loppua kohden aina vain mietteliäämmältä, mutta ennen kuin tuo ehti sanoa enää muuta, oli Halcón pinkaissut jo liikkeelle, suoraan kohti metsän syvyyksiä, kuullen kuin kaukaisuudesta äidin kutsumassa itseään takaisin, mutta pentu ei enää kuunnellut laisinkaan. Se kyllä tiesi miksi sen isä olisi ollut hakemassa jo 13-ihmisikään varttunutta pentua. Sydän oli vähällä tykyttää suoraan ulos pikkuisen rinnasta, kun tuo viimein saapui isänsä luokse harjoitusalueen laidalle ja heilautti häntäänsä iloiseen tervehdykseen.
"Etsit minua" Toteamuksen kaltainen, mutta into kuulsi silti varsin selvästi nartun sanojen lävitse, kun tuo tuijotti ylöspäin isäänsä silmiin, joka suuntasi yllättyneen katseensa alaviistoon tyttärensä suuntaan. Lempeä virnistys käväisi Aetósin suupielillä, kunnes se käänsi katseensa muutaman metrin päässä olevan puun juurakkoihin ja nyökäytti päätään ylpeähkön näköisenä.
"Tuolla puun juurien suojassa, se on sinun tästä hetkestä alkaen" uros sanoi ja katseli kun pentu kirmasi vauhdikkaasti puun luokse ja vetäisi juurten seasta sirpinmallisen aseen, jonka ketju oli reilu kolme metriä pitkä. Itsevarma virne nousi Halcónin kasvoille, kun tuo hymyili kiitollisena isälleen ja pinkaisi sitten harjoitusalueen keskustaa kohti.
--
Pari vuotta myöhemmin ulvonta täytti metsän itäisen osan, kun kolmen koiraeläimen ryhmä, joista vanhin kohotti päänsä kohti taivasta ja nuuhki ilmaa. Tuo vilkaisi vasemmalla olevaa urosta ja nyökäytti päätään, nyökäyttäen päätään sitten oikealle, jolloin vasemmanpuoleisin uros pinkaisi juoksuun siihen suuntaan. Oikeanpuolimmaisin ponkaisi ylöspäin puiden oksien suojiin, samalla kun ryhmän johtaja pinkaisi eteenpäin. Kellertävät silmät vilkaisivat oikealle ja ylöspäin, johtaja haukahti, jolloin kaikki suuntasivat vasempaan.
' Mitä ne oikein odottavat? ' ryhmänjohtaja pohti, mutta joutui pian heittäytymään kyljelleen vasemmalle, kun sirppi vilahti hänen ohitseen ja käänsi juuri sopivasti päänsä, jotta saattoi nähdä sirpin omistajan hyökkäyksen. Narttu vilisti nopeasti pikkuveljeään kohti ja nappasi tuon kurkusta kiinni ja viskasi toisen pyöräyttämällä kauemmas, napaten kuitenkin sitä ennen toisen takajalkaan kiinnitetyn huivin. Narttu virnisti leveästi ja kumarsi päätään, noukkien siinä samalla sirppinsä ja kiinnitti sen valjaisiinsa kiinni.
"Kiitti vaan velipoika. Nähdään taas!" narttu sanoi ja lähti sitten juoksemaan siihen suuntaan, jossa tiesi metsän rajan sijaitsevan.
"HALCÓN!!" pikkuveli karjaisi ja pyörähti vatsalleen, josta ponnahti pystyyn ja lähti pinkomaan siskonsa perään. Tuo joutui kuitenkin muuttaamaan kurssiaan hieman, kun toinen sisko, nuorempi urosta, ponkaisi ylempänä olevilta oksilta ja painoi isoveljensä maata vasten.
"Sinä pysyt siinä Águila, koska siskoarmas ei tahdo häiritseviä nulikoita seuraansa." pikkusisko ivasi ja loikkasi pois veljensä päältä, ottaen taisteluvalmiuden ja loikkasi veljeään kohti, joka väisti täpärästi nuoremman sisarensa terävät hampaat.
"Ärh... Päästä minut kulkemaan Cuervo!" Águila karjaisi ärtyneenä ja syöksähti narttua kohti, napaten toisen kaulasta kiinni, johon Cuervo kuitenkin vastasi huitaisemalla käpälällään isoveljeään kasvoihin. Uros perääntyi kivusta karjaisten, jolloin siskolle urkeni tilaisuus syöksyä kaatamaan isoveli kumoon ja painamaan toinen maata vasten jälleen. Huomaamattomasti kaksi hahmoa ilmaantui kahden tappelevan henkilön vierelle, jotka huomasi ensimmäisenä Águila.
"Oso, nitistä tää ötökkä!" isoveli määräsi ja suurempikokoinen veli huitaisi massiivisella käpälällään pikkusiskon pois tieltä. Águila syöksähti samantien painamaan pikkusiskon alleen ja oli jo rankaisemassa narttua, kun ulvonta täytti ilman. Cuervo puhalsi pidätellyn ilman ulos keuhkoistaan ja virnisti ilkikurisesti isoveljelleen.
"Voi harmi, isi kutsuu... Parempi jättää raatelemiseni myöhemmälle." narttu lausahti omahyväisesti ja tuuppasi isoveljen pois päältään, lähtien sitten kevyttä laukkaa äänen suuntaan. Águila murahti ja irvisti siskonsa perään, lähtien sitten samaan suuntaan kuin muutkin.
Ensimmäisenä puiden välistä ilmaantui Onza, virnuillen leveästi isosiskolleen ja kumarsi tälle kunnioittavasti päätään.
"Voitit jälleen isosisko rakas. Eihän meistä enää ole sinulle edes vastusta." Onza lausahti virnistäen ja lipaisi kuivettuneita huuliaan, suunnaten sitten katseensa vanhempaan urokseen siskonsa vierellä, kumartaen tällekin päätään, hänen silmissään kunnioitetulle isälleen. Águila ilmaantui pian myös puiden välistä, heti perässään Oso. Cuervo hiippaili hänkin pian leveästi virnuillen metsiköstä, luoden katseen isosiskolleen ja mulkaisten sitten pahasti isoveljensä takaraivoa, joka varmasti tunsi tämän selkäpiissään.
"Hmm, Águila, oppini eivät nähtävästi ole menneet täysin perille, jos siskosi tosiaan sai nauhan sinulta sanojensa mukaisesti, eli liiankin helposti. Ja vieläpä sinulle tutussa ympäristössä!" Aetós torui vanhinta poikaansa ja loi tuohon katseen, joka sai puistatuksen kulkemaan nuorikon selkäpiissä. Halcón vilkaisi pikkuveljeään ja virnisti itsekseen, kääntyen sitten isänsä puoleen.
"Isä, ehkäpä et vain osaa nähdä veljeni todellisia taitoja. Saatat opettaa häntä väärin metodein." Halko lausahti katsoen totisena isäänsä ja kohotti aavistuksen kulmiaan. Tuo nappasi huivin jalkansa ympäriltä ja heilautti sen ilmaan, jossa se kieppui hetken aikaa, kunnes laskeutui lyhyelle nurmelle.
"Sinun kuuluisi opettaa hänelle taitoja, joita hän tuntee jo hallitsevansa, eikä opettaa häntä sellaiseksi kuin sinä tahdot." Halcón vielä sanoi, kunnes kääntyi selin muihin ja lähti astelemaan poispäin kohti pesäkoloa.
--
"Aetós!" Huuto kajahti läheltä pesää, kun vanhanpuoleinen uros kampesi itsensä seisomaan ja suuntasi katseensa tasangolta kajahtaneen äänen suuntaan, nyökäyttäen päätään viestintuojalle.
"Neuvonantaja, alfa... alfa on... alfa on kuollut." viestintuoja takelteli sanoissaan ja samassa vanha neuvonantaja huomasi juovat nuorempansa poskilla, kyynelten jättämät juovat. Aetós laski päänsä ja sulki hetkeksi silmänsä, kunnes kohotti jälleen katseensa viestintuojaan ja valmistautui puhumaan.
"Surun päivä on siis tullut... Mutta mihin minua tarvitaan?" uros kysäisi tasaisella äänellä ja kohotti kulmiaan kysyvästi. Viestintuoja selitti, että neuvonantajan tulisi ottaa paikkansa uutena alfana, koska edesmenneellä alfalla ei tietojen mukaan ollut jälkeläisiä ja ainut johon alfa oli luottanut oli ollut tämä vanha neuvonantaja. Aetós nyökkäsi päätään ja lähti askeltamaan kohti lauman kokouspaikkaa.
Samaan aikaan Halcón saapui takaisin metsästä harjoitusreissultaan ja lipaisi huuliaan, huomaten isänsä jonkun tuntemattoman seurassa. Narttu nopeutti askeleensa keveään hölkkään ja siirtyi astelemaan pitkin askelin armaan isänsä vierelle, kuitenkaan sanomatta yhtikäs mitään.
Perillä kokoontumisaukiolla kolmikko viimein pysähtyi hetkeksi, kunnes vanhin kolmesta lähti astelemaan kohti niityn keskellä sijaitsevaa kalliontapaista. Aetós kapusi kallion päälle ja kohotti päänsä kutsuhuutoon. Ei ehtinyt kulua kuin hetki, kun niitty rupesi täyttymään erinäköisten koiraeläinten saapueassa paikalle. Kun suurin osa näytti olevan paikalla, aloitti tuore alfa puheensa.
"Kuten jotkut teistä jo varmasti tiedättekin, on rakas alfamme kuollut. Se varmasti herättää hämmennystä joukossamme, mutta koska entinen alfamme olisi taatusti toivonut, me jatkamme tästä vielä eteenpäin ilman häntä. Seuraavana herää varmasti kysymus, että kenestä tulee uusi alfa. Noh, on päätetty, että kunnes löydämme paremman jatkajan vanhan harmaaturkin työlle, otan minä hänen paikkansa ja koitan pyrkiä pitämään laumamme asiat kasassa."
Vaimeaa hälinää syntyi laumalaisten keskuudessa, kun nuo jättivät niityn ja suuntasivat takaisin pesilleen ja niille paikoille, joissa olivat olleet ennen kokousta.
--
Oli kulunut jo parikin viikkoa kokouksesta ja neuvonantaja perheineen oli muuttanut alfaperheelle kuuluneeseen luolaan, jota oli viimeiset puoli vuotta asuttanut vain itse alfa. Halcón makasi sisällä luolan suojissa, sillä ulkona oli rankkasade yllättänyt, eikä hän tahtonut mennä kastelemaan itseään turhan takia. Hänen äitinsä oli nukkumassa luolan viereisessä kammiossa, luolassa kun oli montakin erinäistä kammiota. Halko puolestaan makasi katse kohdistettuna suuaukkoon, jos joku vaikka saapuisi värittämään tätä harmaata päivää. Väsymys sai perheen esikoisen sulkemaan silmänsä ja tuo jo poukkoilikin unen rajamailla, kunnes korvat havaitsivat lähestyvät juoksuaskeleet sateen keskeltä. Narttu kohotti päätään ja haukotteli, katseen kohdatessa läpimärän pikkuveljen, jonka kasvot olivat silkkaa järkytystä.
"Halcón... Isä.. Águila... Metsä... Tule nopeasti!" Onza änkytti ja kääntyi samantien ympäri ja lähti pinkomaan metsän suuntaan. Halcón kohottautui seisovilleen ja pinkaisi nopeamman veljensä perään. Pikkuveli johdatti siskonsa pienen aukion reunalle pusikoiden suojiin. Hetken meni nartulta aikaa tajuta ketkä aukiolla oikein olivat, mutta kun hän tajusi, oli järkytys suuri. Águila lähestyi hyökkäävästi äristen Aetósia, omaa isäänsä, joka perääntyi hieman hämmentyneenä kauemmas. Nuorempi uros loikkasi vanhempaansa kohti, puristaen leukansa tuon kurkun ympärille, puristaen tuota niin kovaa, että veri vielä oikein roiskahti. Kaksi muuta suurempaa urosta naureskelivat ilkikurisesti ja vahingoniloisesti aukion laitamilla ja tarkkailivat surmatyön kulkua, hurraten lopulta ylpeinä pomonsa teosta. Aetósin ruumis valahti velttona maahan, kun Halcónin järkytyksestä suurentuneet silmät kääntyivät puolittain Onzan suuntaan.
"Onza, kuuntele minua. Juokse äidin luokse, herätä hänet, älä kerro hänelle tästä, mutta vie hänet pois, kauas täältä ja turvaan. Ei vastaväitteitä tällä kertaa." Halko sanoi järkyttävän tyynellä äänellä, huomaten että pikkuveli meinasi sanoa jotain, mutta pinkaisi sitten pois paikalta. Narttu asteli pois piilostaan aukiolle ja tuijotti pikkuveljeään tyhjin silmin.
"Águila... Miksi?" Kummastuttavan vahva ääni kajahti taatusti veljen korviin, kun tuo kääntyi yllättyneen näköisenä tulijaa päin, virnistäen sitten pilkallisesti, huomatessan isosiskonsa saapuneen paikalle - yksin.
"Yksinkertaista rakas sisko, tahdon lauman alfaksi. Ja kun minä vanhimpana lopusta perheestä nousen valtaan, niin aloitan mittavat aluevaltaukset ja hyökkään ihmisten kimppuun, jotka ovat jo monien vuosien ajan kaapanneet kaltaisiamme väliajoin." pikkuveli selvensi sisarelleen. Halkon ei edes tarvinnut miettiä, mitä veli tarkoitti sanomalla itseään perheen vanhimmaksi pennuksi, ajatus oli täysin selvä - tuo tappaisi myös Halcónin.
"Oletko unohtanut, ettet sinä pärjää minulle? Oletko unohtanut, ettet voi tappaa minua." Halko sanoi tyynellä äänellä, silmät edelleen tyhjinä tunteista.
"Oletko unohtanut ettei sinusta ole minulle minkäänlaista vastusta, senkin säälittävä rääpäle?!" Halcón viimein karjui, napaten kusarigamansa valjaistaan ja syöksyen sitten raivon vallassa pikkuveljeään kohti. Águila hämmästyi tästä yllättävästä liikkeestä ja väisti ärjäisten, kun terä viilsi hänen oikeaa takajalkaansa hieman.
"Ärh, senkin... Pojat, hakatkaa se henkihieveriin, mutta älkää tappako! Minä päätän sen sitten..." uros murisi ja teki tilaa kahdelle korstolleen, jääden kauemmas tarkkailemaan taistoa.
Halcón murahti ja mulkaisi veljensä omahyväistä pärstää ja käänsi sitten raivonsumentamat silmänsä kohti kahta lähestyvää urosta, jotka kavahtivat hieman katseen nähdessään ja seisahtuivat niille sijoilleen. Toinen kuitenkin syöksähti melkein samantien Halkoa kohti, joka väisti hyökkääjän leikiten, viiltäen syvän haavan toisen kaulansivustaan, jättäen ensimmäisen vastuksensa kitumaan pahan haavansa takia. Toinen hyökkäsi melkein samantien toverinsa kaatumisen jälkeen. Halko loikkasi ylöspäin korkeuksiin ja laskeutui vastustajansa selän päälle ja siitä eteenpäin. Suurempi uros pyörähti ympäri, saaden vain huomata, ettei narttu enää ollutkaan hänen äskeisellä takanaan, vaan ilmaantui kummitusmaisesti hänen oikean korvansa vierelle, viiltämään toisen kurkun auki. Águila tunsi hymynsä hyytyvän, kun tuo katsoi peläten siskoaan, peläten tätä enemmän kuin koskaan ennen. Tuo luimisti korvansa ja perääntyi aukion reunalle asti, pitäen katseensa visusti nartussa.
"Tapoit isän, yritit tapattaa minut, et ansaitse enää elää..." Halcón sanoi vihan ja halveksunnan kyllästämällä äänellä ja loikkasi veljeään kohti, tarraten toisen kurkusta kiinni ja iski toisen puuta vasten. Veri täytti nartun kurkun, kun rautaisa maku hiveli kielenpäällä. Águila vapisi pelosta, kun tuo loi pelokkaan katseensa isosiskon vihaa leimuaviin silmiin.
"Toisaalta, et ole edes tappamisen arvoinen." Halko lopulta tokaisi ja pudotti uroksen maahan ja lähti kävelemään poispäin. Uros tärisi nöyryytyksen aiheuttamasta vihasta ja nappasi paksun oksan maasta viereltään ja juoksi siskoaan päin, kalauttaen tuon tajuttomaksi. Virne kohosi jälleen pikkuveljen suupielille, kun tuo nauroi räkäistä nauruaan elottoman ruumiin yllä.
"Nyt siskoseni, pääsetkin leppoisalle merimatkalle..."
--
Seuraavan kerran kun Halcón tiedosti ympäristönsä, hän oli joutunut veden varaan. Hänellä oli edelleen varusteensa ja aseensa yllään ja ne painoivat häntä pinnan alle. Narttu havaitsi näkökenttänsä laidalla maata ja lähti vaivalla uimaan tuota rantaa kohti. Narttu rojahti hiekkaiselle rannalle makaamaan, huohottaen väsymyksen ja äskeisten ponnistelujen johdosta. Harjaspää oli siis nyt rantautunut Andriaanaan.
SUKU »
Isä » Aetós (R.I.P)
Emo » Epizó (?)
Sisarukset » (Halcón) Águila Kalmojuuri - Kotka (uros), Cuervo Veriapila - Korppi (narttu), Oso Kohtalonköynnös - Karhu (uros) & Onza Lumikello - Lumileopardi (uros)
MUUTA »
- Halcón toimi sisarustensa "taisteluyksikössä" yleensä sinä päätaistelijana, joka löylytti "pahiksia"
- Menneisyyden suunnittelussa meni suurin osa ajasta
- Sisaruksille etsitään pelaajat
- Rakastan tätä hahmoa <3
|
|
